Henkilökuvassa Sami Ruotsalainen
Liikkumisen ympäristöystävällisyys on ollut pitkään osa Sami Ruotsalaisen ajatusmaailmaa. Tämä on näkynyt myös miehen työuralla.
(Laajempi artikkeli julkaistu lehtinumerossa 10/22)
Sami Ruotsalainen on viime aikoina liikkunut kirjaimellisesti uusilla vesillä. Monissa autoalan yrityksissä ja hankkeissa mukana ollut Ruotsalainen on nimittäin vetänyt vuoden verran suomalaisen venealan yrityksen tuotekehitystä.
”Oceanvoltin erikoisosaamista ovat sähköiset propulsiojärjestelmät, joita käytetään pääasiassa purjeveneissä”, Ruotsalainen valottaa.
Juuret Perniössä
Perniöstä syntyisin olevaa Ruotsalaista on nuoresta pitäen kiinnostanut elektroniikka. Käytännön näkökulmaa elektroniikkaharrastukseen Ruotsalainen ja hänen kaverinsa saivat samalla seudulla asuneelta keksijä Jorma Ponkalalta. Aurinkokäyttöisen veneenkin rakentanut Ponkala opetti nuorille myös ympäristöystävällisyyden merkityksen.
Opintojensa aikana Ruotsalainen työskenteli VTI Technologiesissa, joka oli tuolloin osa Vaisala-yhtiöitä. Siellä tuotettiin autojen kiihtyvyys-, paine- ja gyroantureita. Kesätyöntekijänä hän pääsi mukaan testaamaan gyrosiruja, jotka olivat esc-ajonvakautusjärjestelmän keskeisiä komponentteja.
”Se olisi ollut minulle unelmatyöpaikka, mutta siellä ei ollut kansainvälistymisen mahdollisuuksia ja minulla oli kauhea palo ulkomaille. Maanviljelijän poikana en ollut juuri päässyt matkustamaan, kun kesät oltiin pellolla.”
Kokemusta ulkomailta
Diplomityön Ruotsalainen teki omien sanojensa mukaan autoinsinöörille hieman epätyypilliseen tapaan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cernissä Sveitsissä. Valmistumisen jälkeen hän jatkoi siellä työskentelyä vuoden verran, kunnes sai työpaikan Delphi Automotive Systemsillä Luxemburgissa vuonna 1999.
Delphillä Ruotsalainen suunnitteli moottoriantureita Opelille sekä Mercedes-Benzin ensimmäisen bensiinikäyttöisen suorasuihkutusmoottorin sytytyspuolia. Nelisen vuotta kestäneen Delphin ajan loppupuolella Ruotsalaisten ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan, jonka jälkeen perhe palasi Suomeen.
Suomessa Ruotsalainen löysi työpaikan Suunnosta, jossa hän oli mukana suunnittelemassa monitoimitietokoneita. Kuluttajaelektroniikka ei kuitenkaan tuntunut Ruotsalaisen omimmalta alueelta. Niinpä Ruotsalainen päätti hakea Stadia ammattikorkeakoulun autoelektroniikan lehtorin virkaa ja tuli valituksi.
”Kun aloitin Stadiassa vuonna 2006, Citycab-hanke oli juuri saatu päätökseen ja koululla oli tarve uudelle projektille. Hankkeet olivat alun alkaenkin houkutelleet hakemaan virkaa.”
ERA syntyy
Ensimmäisen Stadian talven aikana Ruotsalainen oli pannut merkille, että mediassa oli usein juttua ajoneuvokäyttöön soveltuvista litiumkennoista. Huomio johti ideaan rakentaa ympäristöystävällinen sähköversio Stadian RaceAbout-kilpa-autosta. Ideassa yhdistyivät litiumakut, sähkötekniikka ja nuorena omaksuttu ympäristömyönteisyys.
Electric RaceAboutiksi eli tuttavallisemmin ERA:ksi nimetty auto valittiin auto-osaston seuraavaksi hankkeeksi ja vetovastuu lankesi Ruotsalaiselle. ERA osallistui muun muassa vuonna 2010 Yhdysvalloissa järjestettyyn Automotive X Prize -kilpailuun, jossa oli yhteensä kymmenen miljoonan dollarin palkinnot.
”Kilpailusta tuli myös aikataulu auton rakentamiselle. Sijoituimme lopulta kilpailussa toiseksi, mikä oli hieno saavutus.”
ERA-videoita on katsottavissa TÄÄLTÄ
Kilvanajoa ja superautoja
X Prize -kilpailun jälkeen ERA oli paljon esillä eri yhteyksissä ja tiimi kävi useamman kerran Nürburgringin Nordschleifella tavoittelemassa sähköautojen kierrosennätystä. Tässä onnistuttiin heti ensimmäisellä kerralla vuonna 2011 sekä vuonna 2015, jolloin Markus Palttalan ohjaamana ERA kellotti ajaksi 7 minuuttia 49 sekuntia. Esimerkiksi Porsche Taycan Turbo pystyi alittamaan sen vasta vuoden 2019 syksyllä.”
Kalifornialaisen superautojen valmistajan Drako Motorsin omistaja oli nähnyt ERA:an Münchenissä alan messuilla vuonna 2013. Hän innostui asiasta niin, että tuli tapaamaan Ruotsalaista Suomeen. Keskustelut johtivat siihen, että Ruotsalainen ryhtyi konsultoimaan Drakoa heidän superautonsa suunnittelussa.
”Olen ollut siitä lähtien Drako Motorsin pääinsinöörinä sivutoimisesti. Tällä hetkellä autoja valmistetaan piensarjatuotantona ja toinen automalli on konseptivaiheessa.”
Katso video Drako GTE:stä TÄSTÄ
Esimerkiksi Tekniikka & Talous uutisoi Drakon konseptimallista NÄIN
Uutta suuntaa
Vajaat 10 vuotta sitten Ruotsalaisen näköpiirissä kajasti muitakin kiinnostavia projekteja, joten hän päätti luopua opetustyöstään ammattikorkeakoulussa. Yksi keskeinen uusista hankkeista oli sähkölinja-autojen valmistukseen tähdänneen Linkker Oy:n perustaminen neljän muun osakkaan kanssa.
Yhtiö ehti valmistaa viitisenkymmentä sähkölinja-autoa, joista yli puolet myytiin ulkomaille. Muutaman toimintavuoden jälkeen Linkker joutui kuitenkin yrityssaneeraukseen ja ajamaan toimintaansa minimiin kysynnän laskun vuoksi.
Tällä haavaa osa-aikatyö Drako Motorsilla jatkuu ja muu liikenevä työaika kuluu Oceanvoltin tuotekehityksessä. Monessa mukana ollut Ruotsalainen näkee, että hänellä olisi vielä kiinnostusta olla mukana jossain vaiheessa jossain isommassa liikkumisen kehittämisen hankkeessa.
”Se voisi liittyä liikkumiseen maalla, merellä tai ilmassa, mutta ilman fossiilisia polttoaineita”, hän pohtii.
Teksti: Arto Vänttinen